Meillä eletään nyt vaihetta, jossa kuopus nukkuu vaihtelevasti päiväunia. Tämä tarkoittaa sitä, että päiväunia ei nukuta läheskään joka päivä eli äiti ei nykertele kuin silloin tällöin. Keskeneräisyyteen olen jo vuosien varrella tottunut, mutta aina se kolahtaa - tiedättehän kun sormet syyhyävät päästäkseen uusien lankojen, helmien tai kankaiden kimppuun, mutta aikaa on vain välillä hankala järjestää.
Mutta silti: aina jotain pientä saa tehtyä. Yllä Frosty rose -rannekoru, johon lisäsin taas vanhasta rikkoutuneesta korusta jääneet kalotit. Lisäksi tein pienen sormuksen valmiiseen metallikierteeseen ja siihenkin löysin lehden vanhasta korusta.
Two pieces of jewerly....pieces of my own time...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti