En ole mikään kummoinen virkkaaja: en ikinä noudata mitään ohjeita (jos niitä edes yleensä ymmärrän), teen mitä huvittaa, eikä mistään tule koskaan sen näköistä kuin mitä ajattelin että olen tekemässä...parhaimmillaan liinasta tuleekin pipo tai piposta liina tai kukasta pallo tai pallosta kukka : ). Virkkaus on kuitenkin loistava tapa rentouttaa pää ja kipeyttää hartiat, ja siihen tulee varsinkin syksyisin pakonomainen tarve. Liekö tämäkin nykerryslaji osa tätä pakkomielteiden sarjaa, jota käsitöiksikin kutsutaan....
Joten lähdin taas huithapelin virkkauksen tielle ja tein kaksi pientä liinaa ja yhden nukkekodin maton. Kaikki ovat itse asiassa osa suurempia projekteja, jotka toivottavasti voin esitellä lähitulevaisuudessa kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti